Hikoilutyypit ja niiden oletetut syyt
1. Käsien hikoilu
Käsien liikahikoilua pidetään usein omana erillisenä sairautenaan, niin kutsuttuna idiopaattisena hyperhidroosina. Täytyy todeta, että sana idiopaattinen merkitsee lähinnä, että taudin syy on tuntematon. Useimmat ovatkin sitä mieltä, että käsien liikahikisyyden takana on useita eri syitä — sekin on monen tekijän yhteisvaikutusta. Niissä tapauksissa, joissa liikahikoilu on olemassa heti vastasyntyneenä tai pian sen jälkeen, syyn täytyy olla perinnöllinen.
2. Kasvojen tai pään hikoilu
Kasvojen hikoilu liittyy usein punastumiseen, muttei aina. Jotkut tutkijat, tri Telaranta muun muassa arvelevat, että lapsuusajan ympäristötekijöissä täytyy olla jonkinlainen häiriö, ehkä yleisimmin oma epäily siitä, ettei ole ollut toivottu lapsi. Joko isä tai äiti eivät ole onnistuneet osoittamaan aitoa rakkautta lasta kohtaan, joka aina vaistoaa tällaisen ilmapiirin. Tämän ei ole välttämättä täytynyt olla edes totuus, vanhemmat vain jotenkin eivät ole onnistuneet vakuuttamaan ilmapiiriä levolliseksi ja näyttämään tunteitaan aidosti.
3. Kainalohikoilu, hienhaju
Tämä hikoilutyyppi on yleisin. Aikaisemmin tällaista ei oikein kunnolla voinut hoitaa muuten kirurgisesti kuin leikkaamalla kainalosta hikirauhaset pois. Tähän leikkaustyyppiin liittyy kuitenkin pahoja riskejä käteen johtavien hermojen kivuliaista tiloista. Uusi Lin-Telaranta tyyppinen luokitus ja siihen perustuva Sympatix-menetelmä on tuonut merkittävän uuden mahdollisuuden vähentää kaikkia näitä hikoilumuotoja turvallisesti. Myös botuliinitoksiinihoidolla voi tätä hikoilua pitää kurissa, tosin pistoshoidon joutuu uusimaan puolivuosittain.